Kihokki

Drosera – Sundew –

Kihokit erittävät lehdissä sijaitsevien karvojen päihin tahmeaa liima-ainetta (mucilage). Hyönteinen harhautuu luulemaan kiiltäviä pisaroita mesikasteeksi tai medeksi ja se jää kiinni pisaroihin.  Mitä enemmän hyönteinen rimpuilee, sitä enemmän kihokin lehdet tulevat stimuloiduiksi ja kasvin lehden karvat taipuvat hyönteisen päälle hukuttaen tämän liima-aineeseen. Kihokki erittää lehtensä karvojen kautta tahmeaan aineeseen entsyymejä jotka hajottavat hyönteiset, joista loppujen lopuksi jäävät jäljelle vain kitiinikuoret.

Kihokkilajeja on lähes 200 erilaista ja niitä kasvaa jokaisella mantereella Antarktikaa lukuun ottamatta. Kihokkien ulkomuodot ovat hyvin vaihtelevia, yleisimmin voisi sanoa, että kihokit joko kasvavat lehdet maata vasten tai sitten pystypäin. Kukinnot ovat yleensä kihokeilla valkoiset, mutta joukosta löytyy niin oranssin-kuin pinkinkin väristen kukkien omaavia lajeja.

Suomessa on kolme (3) kihokkilajia, pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia), pitkälehtikihokki (Drosera anglica) ja pikkukihokki (Drosera intermedia).  Näistä pikkukihokki on harvinaisin ja pyöreälehtikihokki yleisin.

KASVATUSOHJEET

Kasvualusta Lannoittamanton turve/perliitti 50/50
Ilmankosteus +60%
Valo Puolivarjo. Menestyy aurinkoisella ikkunalaudalla mutta tarvitsee talveksi keinovalaistusta.
Lämpötila Ympäri vuoden 15-28C.
Ravinto Maito, pienet hyönteiset, kalanruoka
Lisääminen Siemenet, lehtipistokkaat, juuripistokkaat
Talvilepo? Riippuu lajista, suurin osa ei tarvitse
Kastelu Aluslautasella aina vettä (riippuu luokasta)

Kihokkien ryhmittely

  1. Lauhkean alueen kihokit (Temperate)
  2. Trooppiset kihokit (Tropical)
  3. Kääpiökihokit (Pygmy)
  4. Mukulakihokit (Tuberous)
  5. Villakihokit (Woolly/ Petiolaris complex)

Lauhkean alueen kihokit
Nämä lajit muodostavat talveksi tiukan talvehtimissilmun. Pakkasta kestävä rakenne mahdollistaa kasvin selviytymisentalven yli. Kaikki Pohjois-Amerikan ja Euroopan lajit kuuluvat tähän ryhmään sekä D. arcturi Australiasta .

Trooppiset kihokit
Nämä lajit kasvavat ympäri vuoden yhtenäisten ilmasto-olosuhteiden alla. Esim. D. capensis, nidiformis, adelae, shizandra.

Kääpiökihokit
Ryhmä käsittää noin 40 Australialaista lajia jotka ovat kooltaan tunnusomaisen pieniä ja joiden keskus on tiheäkarvainen (tämä suojaa niitä Australian voimakkaalta kesäauringolta). Ne lisääntyvät kukkien ohella myös suvuttomasti muodostamalla silmuja. Esim. D. rosea, scorpioides, palacea.

Mukulakihokit
Noin 50 Australialaista lajia jotka muodostavat maanalaisen mukulan selviytyäkseen äärimmäisen kuivista kesistä. Syksyn tullen ne ne kasvavat uudelleen. Mukulakihokit voidaan jakaa kahteen osaan: niihin jotka muodostavat ruusukkeita (rosettes) ja niihin jotka muodostavat pitkiä varsia ja kiipeävät. Esim. D. zigzagia, gigantea, whittakeri.

Villakihokit
Ryhmä n. 14:ta Australialaisista troopisista lajista jotka elävät jatkuvasti lämpöisissä, mutta epäsäännöllisesti märissä olosuhteissa. Nämä lajit ovat kehittäneen erityisiä strategioita selviytyäkseen maaperän märkyyden muutoksista. Esimerkiksi monen lajin lehdet ovat pienten karvojen (Trichomes) peitossa mikä auttaa kasvia pitämään yllä kosteutta ja kondensoimaan aamukastetta. Esim. D.broomensis, kenneallyi,